Taas ostettiin lisää sitä tarjousmehua. Mies tykkää siitä ja itse kantaa ne kassit ja tienaa ne rahat, joilla sitä ostetaan, joten ihmeessä. Meillä siis menee ruokakulut puoliksi riippumatta siitä, mitä kaupasta tuodaan, mutta mä lasken mehut miehen osuuteen 
Luulin, että tällä viikolla ei hirveästi tulisi niitä “pitää muistaa ostaa sitä ja tätä kun seuraavan kerran mennään kauppaan”. Kauppalistasta kukaan kuullu, häh? Suunnittelematta ei saa kauppakertoja minimiin eikä vähennettyä rahankäyttöä. Jännä juttu. Mutta tässä nämä kuitit:
Tällä viikolla meni vähemmän rahaa kuin viime viikolla, mutta ihan liikaa silti. Ensi viikolla ei kuitenkaan tarvitse ostaa jauhoja, perunajauhoja, villapesuainetta, tonnikalaa, hunajaa, juustoa… Vaan saas nähdä, mitä kaupasta ensi viikolla selkä vääränä kannetaan.
On kyllä kiva kattella, miten jääkaapissa on oikeaa ruokaa, että voi vaan ottaa vaikka porkkanan ja syödä, tai palastella hedelmiä jugurttiin.
Siitä jugurttiyrityksestäni tein muuten tänään sämpylöitä. Sämpylät on siitä kätevä keksintö, että taikinaan voi laittaa kaikenlaisia jauhoja, kaikenlaisia siemeniä, rouheita, leseitä, hiutaleita ja ryynejä ja vaikka mysliä, ja taikinanesteeksi sopii melkein mikä vaan. Mehuunkin voisi kai tehdä mutta ei kai siihen tule tarvetta. En tiedä, koska ehdin yrittää jugurttia seuraavan kerran. Toisaalta siihen ei mene kauan aikaa, mutta kaipa sitä tarvitsee olla kotona jos meinaan uunissa sen hapattaa. Paloturvallisuus ennen kaikkea.
